PöU – Manse PP 1-0 (2-2, 1-0)
Kaikki päättyy joskus, lauloi vuosituhannen taitteen suosituin suomalainen popyhtye aikoinaan ennen uransa lopettamista – joka ei loppunutkaan, vaan jatkui viimeksi tänä kesänä.
Torstai-iltana lyötiin piste Manse PP:n miesten kaudelle 2017. Pöytyän Urheilijat piti pintansa ykköspesiksen välierien kolmannessa ottelussa kotonaan, voitti äärimmäisen niukasti ja lunasti paikan superpesiskarsintoihin otteluvoitoin 3-0.
Ottelut eivät totisesti ole veljeksiä keskenään. Kun keskiviikkona Kaupissa lätkittiin juoksuja ja tilanteita pöytäkirjatäyteen, torstaina Pöytyällä mentiin sitten perinteisempää playoff-perinnettä noudattaen jalkapallonumeroin.
Pöytyän Kumilan kentällä 472 katsojan edessä Manse PP nousi vielä ensimmäisellä jaksolla tasapeliin – molemmat juoksut löi Juho Ammesmäki -, mutta toisella jaksolla juoksut jäivät Keisareilta tyystin iskemättä.
PöU:lle riitti toisen jakson ja ottelun voittoon, kun jokeri Marlo Jaakkola löi neljännen vuoroparin aloittavassa vuorossa Mikko Paunan kotiin. Sama kaksikko vastasi Pöytyän ensimmäisestä juoksusta myös ensimmäisellä jaksolla. Toisen avausjakson pöytyäläisjuoksun iski Tapio Mäkipää kunnarilla tyhjään kenttään.
Manse PP voitti ottelun kolmostilanteet 14-9, mutta kotiutukset jäivät piippuun.
”En tiedä, mikä siinä oli. Meiltä loppui vuoro ainakin kaksi kertaa todella lyhyeen, ja sitten tuli niin sanotusti aivokuolemia”, Juho Ammesmäki aprikoi syitä sisäpelin tahmeuteen.
Amppari kumosi lehdistötilaisuudessa kysymyksen siitä, oliko keskiviikon ottelun tapahtumilla (Manse PP:n johdon menettäminen ja kääntyminen tappioksi) vaikutusta vielä torstain ottelussa.
”Minä ainakin olin totaalisesti unohtanut eilisen matsin, ja niin olivat luultavasti kaikki muutkin. Minuun sillä ei ainakaan ollut mitään vaikutusta”, Amppari tuumi.
”Tämä oli selvästi heikkotasoisin näistä kolmesta ottelusta, joita tässä pelattiin. Vähän sellaista nihkoista vääntämistä molemmin puolin. Ensimmäisellä jaksolla muutama lapsus. Toisella jaksolla kaikki kunnia vastustajan lukkarille, vei syöttötuomaria kuin litran mittaa ja me oltiin siinä samassa kelkassa. Mutta vaikka se sotki meidän peliä, oli siinä siitä huolimatta paikkoja riittävästi ratkaista. Ei vaan ollut sellaista rohkeutta lähteä ja sellaisia haastolyöntejä kuin olisi pitänyt niissä paikoissa olla, kun hyökättiin ja lyötiin vapaita. Onnittelut Pöytyälle!”, Mansen pelinjohtaja Mika Kulmala summaili.
Pöytyä osoittautui Keisareille tällä kaudella kimurantiksi vastustajaksi: runkosarja ja pudotuspelit mukaan lukien yhteensä kuusi kohtaamista, joissa voitot 5-1 PöU:lle.
”Pöytyällä on sarjan paras keula, ei siinä ole kahta sanaa. Kyllä tuolla keulalla tulee jokaisessa vuorossa varmasti tilanne, ja tuollaiset jokerit lyövät noin nopeita kavereita kotiin. Kyllä sieltä juoksuja tulee, se on aivan varma. Sanoin jo viime vuonna, että Pöytyä on mukana ylemmissä peleissä. Silloin heillä ei onnistunut, mutta nyt pelasivat omalla tasollaan”, Kulmala arvioi.
”Ulkopelissä meidän olisi pitänyt ratkaista tämä homma, mutta heikot hetket tuli nyt vähän joka peliin. Tällä vastustajan tilannemäärällä, kuten tänäänkin, olisi pitänyt voittoon tarvittavat juoksut pystyä lyömään, mutta nyt meistä ei siihen ollut”, Kume jatkoi.
Välieriin päättynyt kausi Manse PP:lle pettymys, se on selvä asia. Ennen kautta Keisarit rankattiin sarjan pelinjohtajien kyselyssä ykkössuosikiksi. Syvällisten jälkianalyysien aika tulee varmasti myöhemmin, mutta Kulmala sai tuoreeltaan lehdistötilaisuudessa ruotia myös koko mennyttä kautta.
”Tässä on painittu. Meillä harjoituspelit ja muut meni ihan ok. En tiedä, mistä ne karmeat ennakko-oletukset tulivat, meiltä lähti kuitenkin runkopelaajia poiskin. Saatiin toki hyviä miehiä tilallekin, mutta en päässyt oikein itsekään kärryille, mistä nyt puhutaan. Joukkue otti siitä ehkä vähän pientä painetta, vaikka toki oli hyvin harjoiteltu. Alku oli vähän sellaista tärisevää, se ei lähtenyt oikein. Tietysti Hamina oli eka peli kotona, pikkuisen jännää ja ei pärjätty siinä – sen jälkeen painittiin pelkästään negatiivisten asioiden ympärillä, vaikka ei meillä joukkueessa ollut mitään. Vaikka me voitettiin, aina sai selittää, miksi ei voiteta enempää ja miksi ei tule enempää juoksuja. Koko ajan vellottiin sellaisessa ulkopuolisessa negatiivisuudessa. Se toi sellaista pientä käsijarrua tuohon peliin”, Kume ruoti.
”Viime vuonna se oli toisinpäin: lähdettiin altavastaajana, varmaan vähän kuin Pöytyä nyt. Kun alkoi tulla voittoja, se ruokki ja sen jälkeen kaikki onnistui, uskaltaa mennä ja tehdä. Juhannuksen jälkeen se kääntyi kyllä hyväksi – juhannusta ennenhän pelattiin putoamista vastaan – ja sen jälkeen rupettiin saamaan peliä jengoilleen, mutta ei se missään vaiheessa ihan loksahtanut. Toki hyviä pelejä tuli paljon, mutta ei ihan sellaista, että olisi lähtenyt oikein rullaamaan”, pelinjohtaja päätti.