VS
Runkosarja:
Joensuu - Tampere
La 15/08/2020 klo 16:00
VS
Runkosarja:
Pori - Tampere
Pe 14/08/2020 klo 17:30
SEURAA KEISAREITA
SEURAA KEISARINNOJA
PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT
Harmaa joulukuinen päivä Tampereen Hervannassa. Väriä löytyy vain sisätiloista. Syksyn siirtomarkkinoilla Hyvinkään Tahkosta Manse PP:n haaviin uinut Kimmo Carlson astuu ensimmäisen kerran sisään pian avattavaan Manse Training Centeriin. Vau-efekti on silmiinpistävä. Modernit kuntosalilaitteet ja rautakiekot tankoineen saavat Kimmon katseen harhailemaan nurkasta nurkkaan. Eritoten jättikokoiset Kaupin pesäpallostadionilla otetut pelaajakuvat seinillä kiinnostavat ja tekevät vaikutuksen.
31-vuotias Kimmo, joka tunnetaan huomattavasti paremmin lempinimellä ”Conny” on tullut juuri autokaupoilta. Alla hurisee tuore Audi A4, koska Carlsonin perheelle tuli kova tilaus farmarimallille. Lastenrattaita ei tarvitse enää purkaa tuhanteen osaan ennen autoon mahduttamista.
Autoista ei enempää, vaan siirtykäämme sujuvasti pesäpalloon. Conny päätyi lajin pariin hyvin tavallisella tavalla vuonna 1996 syntymäkaupungissaan Jyväskylässä.
”Luokallamme oli monta kaveria, jotka olivat kiinnostuneita pesiskoulusta ja päätimme mennä sinne porukalla useamman pojan voimin. Siitä se sitten lähti”, Conny muistelee.
Lapsuusaikaan mahtui muitakin urheilulajeja kuin pesis. Ala-asteikäisenä lajivalikoimaan kuului jääkiekko, unohtamatta aktiivisia pihapelisessioita. Lopulta pesis vei voiton. Conny on saanut ja saa edelleen nauttia tähtistatuksesta, mutta junnuna kypsyminen staraosastoon tapahtui vähitellen.
”Varsinainen pikkujunnutähti en koskaan ollut. En pelannut leireillä Itä-Länsi-otteluissa tai muuta. Vasta B-junioreissa otteet huomattiin ja kutsu kävi. Toki meitä ei montaa junnua silloin Jyväskylässä ollut. B-poikien joukkue lopetettiin ja meitä oli kolme tai neljä poikaa, jotka siirtyivät A-poikiin.”
Roolin ottaminen A-pojissa nuorempana B-poikana ei tapahtunut yhdessä yössä.
”Ykskaks huomasivat, että minäkin osaan jopa pelata. Ensin en mahtunut kokoonpanoon, sitten olin ysinä, sitten kutosena ja loppujen lopuksi kolmosena”, Conny ynnää.
Miesten maailmaan
Kesällä 2004 Conny pääsi pelaamaan yhden pelin Jyväskylän Kirin edustusjoukkueessa. 2005 hän oli jo tiiviisti ringissä mukana ja peleissä yllä lähinnä jokeriliivi. Vuodesta 2006 paikka yhdeksikössä hakattiin kiveen. Noista päivistä saakka Conny on niittänyt mainetta Superpesiksessä Jyväskylän Kirin ja Hyvinkään Tahkon paidassa.
Murtautuminen maan kovimpaan pelaajaeliittiin tapahtui sekin kuin varkain, ainakin salakavalasti takavasemmalta. Lajipiireissä taidot oli noteerattu, mutta suurelle yleisölle hän ei vielä turhan tuttu ollut. Valinta miesten Itä-Länteen tapahtui vuonna 2012 ja ottelun jälkeen puhelin alkoi piristä.
”Se oli minun läpimurto. Pelin jälkeisenä päivänä ilmeisesti muutkin olivat huomanneet, jälleen kerran, että osaan pelata. Se poiki tarjouksia ja lopulta sen kauden jälkeen siirryin ensimmäisen kerran Hyvinkäälle.”
Ura sai tarvitsemansa boostin. Tähän päivään mennessä Conny on nähty Itä-Länsi-ottelussa kolmeen otteeseen. Mutta mikä lopullisen läpimurron vuonna 2012 sai aikaan?
”Tein varmasti itälänsitason suorituksia treeneissä jo aikaisemmin, mutta tajusin kuinka ne saa siirrettyä peliin. Ominaisuudet oli kunnossa, mutta se viimeinen lyönti piti tehdä pään sisällä.”
Eli miten pään sisällä oleva työ käytännössä tehtiin?
”No sehän olisi tässä helppo sanoa ja kaikki tekisivät niin”, Conny naurahtaa.
”Tuli kokemusta superista, aloin tuntemaan tiettyjä asioita ja lainalaisuuksia: mitä hyvät joukkueet tekevät ja mitä vähän huonommat joukkueet tekevät. Aloin pelaamaan enemmän ja enemmän vastustajaa vastaan. Peli ei ollutkaan enää pelkkää selviytymistä vaan olitkin itse pelin päällä.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Kumpi on Manse Training Centerin miesten pukuhuoneen ovella vakuuttavampi näky? Kuvan Timo Torppa vai ihka-aito Kimmo Carlson?
Vaarallinen pelipaikka?
Vaihtotilanteissa etukentän tehokas luuta, takatilanteen kakkosvahti etc. Connyn räpylätaidot kierrättävät miehen useimmiten tilanteiden tärkeimmille pelipaikoille.
”Juuri mainitsemillasi paikoilla olen parhaat pelini pelannut ja olen edelleen hyvä. Ulkopelitaidot ovat varmasti edelleen vahvuuksiani, mutta yksi suurimmista on se, että mitä kovempi paikka, sitä enemmän nautin hommasta. Ikää kun on tullut, niin johonkin runkosarjapeliin voi olla hieman vaikeampaa syttyä, mutta kun aletaan viheltää pilliä isoista asioista, niin mikäs sen hienompaa.”
Lajin hienous on se, että kukaan ei voi olla koskaan täysin valmis pelaaja. Näin tietää Conny muistuttaa.
”Kun kilometrejä on tullut lisää, puhtaat ajokoiravuodet voivat olla takanapäin, vaikka eteneminen yksi sisäpelin vahvuuksiani onkin. Ehkä vaihto- ja lyöntipuolelle seuraavaksi. Mikä rooli sisäpelissä tuleekin olemaan, niin varmasti eteen tulee uusia, opeteltavia asioita. Näen, että itsellä on läpilyönnin uhka koko ajan. Vaihtotilanteissa sitä voisi käyttää parhaiten hyödyksi”, Conny paljastaa tavoiteroolistaan.
Etumiehet ovat pesäpallon hulluinta ja uhkarohkeinta väkeä. Pallo lähtee parhaimpien pelaajien mailasta yli 180 km/h, joten muutamien metrien päässä seisovat etumiehet ovat raa’asti sanottuna tykinruokaa.
Connykin on saanut vaarallisen muistutuksen asiasta. Viime kesänä Kouvolassa pelatussa ottelussa KPL:n kovalyöntinen vasuri Toni Laakso astui kakkostilanteessa mailan varteen. Laakso haki kahta ensimmäistä lyöntiään kolmospesän taakse. Ykkösvahtina pelannut Conny tiesi, että viimeisellä suunta on kolmossaumaan. Takaapäin paistanut aurinko heijastui katsomosta Connyn silmiin sillä seurauksella, että lyönti osui kovaa suoraan päähän.
”Lähdin täyttämään lyöntiä keskelle. Kaikkihan meni niin kuin elokuvissa, ainut vaan etten nähnyt palloa ja pallohan osui suoraan otsikkoon. Jäi ottamatta kaksi paloa ja tyhjä kenttä. Sairaalareissu.”
Onni onnettomuudessa, Conny oli koko ajan tajuissaan, vaikka ambulanssikyytiä tarvittiin.
”Saatoin saada ehkä hieman räpylää väliin ja ilmeisesti se osui hieman kypäräänkin, vaikka ei kypärään mitään jälkiä jäänyt. Suurin jälki jäi otsaan”, Conny muistelee, mutta kieltää pelkotilojen jääneen kummittelemaan.
Mansen mieheksi
Manse PP oli juuri hävinnyt viimeisen superpesiskarsintaottelun syksyllä Alajärvellä ja saman viikon perjantaina Juha ”Upi” Antikainen otti Connyyn yhteyttä. Puhelinkeskustelut sopimuksesta Tampereelle oli avattu, mutta Upi oli tuolloin autuaan tietämätön, mitä Connyn päässä oli ennen ensikontaktia liikkunut. Telepatiaa väreili ilmassa.
”Voin sen nyt paljastaa, että aiemmin viikolla oli kaikenlaisia vaihtoehtoja pöydällä. Olin sanonut asioidenhoitajalleni Jyrki Falinille, joka neuvottelee sopimukseni, että järjestä minut Tampereelle pelaamaan. Tämä oli kaikkinensa paikka, jonne halusin tulla. Kokonaisuus oli selvästi paras. Sarjatasolla ei ole mitään väliä, eikä minun tarvitse kenellekään todistella osaanko pelata.”
Kuten arvata saattaa, Upikin oli avannut sopimuspelin kysymällä, onko Ykköspesis ehdoton ei.
”Sanoin, että ei. Parhaat muistoni pesäpallosta ovat kymmenen vuoden takaa, kun noustiin Kirin kanssa Superpesikseen. Saman haluan kokea Manse PP:ssä”, Conny sanoo kiertelemättä.
Manse PP:llä on luonnollisesti isoja suunnitelmia Connyn ja joukkueen varalle. Kokemus ja meriitit tuovat mukanaan vastuuta. Tämä ei pelimiestä hetkauta.
”Ymmärrän kovat odotukset ja ne tulee täyttää. En minä yht’äkkiä muutu suupaltiksi ja ala kaikkia komentamaan. Olen varsin hiljainen ja rauhallinen kaveri. Itselleni johtaminen tapahtuu esimerkin kautta.”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Conny tietää, että Kauppi on upea kotikenttä. Tunnelma on suorastaan käsinkosketeltava, myös Manse Training Centerin seinällä.
Perhe-elämää ja grafiikkaa
Connylla ei ole vapaa-ajan ongelmia. Perheeseen kuuluu parivuotias tytär ja vaimo Sanni Carlson os. Rehunen. Sannin nimi on tuttu pesäpalloa seuraavalle kansalle. Entiseltä pelaajalta löytyy kimallusta kaapista.
”Sitä me on Sannin kanssa usein naurettu, että sinulla on meidän perheen Suomenmestaruudet ja minulla itälännet. Hyvä paketti siis”, Conny veistelee faktoja.
Ammatiltaan Conny on graafinen suunnittelija. Ja kuinka ollakaan, hänen kädenjälkeään tullaan näkemään niin Manse PP:n kuin Manse Training Centerin visuaalisissa tuotoksissa. Conny vinkkaa sivusta, että kannattaa olla yhteydessä, jos tarve graafikolle tulee vastaan.
Manse PP:n uusi aluevaltaus Manse Training Center saa mainospuheet jatkumaan.
”Vaikuttaa hyvältä. Seura toimii ja pyrkii eteenpäin koko ajan. Eihän mikään urheiluseura saa itseään urheilulla elätettyä tai ainakaan pelkästään sillä tavoitella kaikista suurinta. Nyt kun olen tämän salin paikan päällä nähnyt, niin uskon, että tästä tulee hyvä paikka. Tänne kannattaa kaikkien tulla treenaamaan.”
Manse PP rakentaa parhaillaan omaa tavoitettaan, jota tuskin tarvitsee toistella. Conny ei voi sietää pesisjoukkueen yhteisen tarinan yhteydessä sanoja ”matka” tai ”nauti matkasta”. Ne ovat kuulemma ihan sitä itseään.
”Meidän tavoite on selvä ja kirkas. Se on myös helppo sanoa ääneen. Me halutaan pääsarjaan.”
Kyllä, Conny on puhunut. Suuri unelma vaatii suuria tekoja. Sen eteen jokainen on valmis antamaan kaikkensa, niin myös pienenä poikana pesiskouluun mennyt ja ensimmäisen kerran räpylän käteensä pukenut Kimmo Tapani Carlson. Ensi kesänä tuo räpylä on väritykseltään punavalkomusta.