Jyväskylän Kirittäret – Manse PP 2-0 (2-0, 1-0)
Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Tähän kliseeseen voisi tiivistää naisten superpesiksen finaalit Manse PP:n osalta.
Mansen ja Jyväskylän Kirittärien välille ei syntynyt isoa eroa yhdessäkään loppuottelussa. Tasaisuuden multihuipentumana oli lauantain ottelu Tampereella, joka tasan päättyneiden kahden jakson ja supervuoroparin jälkeen ratkesi vasta kotiutuslyöntikisassa Kirittärien eduksi.
Pienten marginaalien finaalisarja pysyi samanlaisena myös kolmannessa ottelussa sunnuntaina.
Ratkaisuksi muodostui kuitenkin se, että erittäin vahvasti räpylässä esiintynyt Jyväskylä hyydytti Manse PP:n sisäpelin. Keisarinnat jäi kokonaan ilman juoksuja ja sai pelaajan kolmospesälle vain kaksi kertaa.
”Tässä ottelussa meillä ei tainnut kovin paljon kolmostilanteita olla. Jos ei tilanteita saada, ei juoksujakaan lyödä. Sillä tavalla ei jäänyt epäselvää tässä pelissä, eikä koko sarjassakaan, jos 3-0 päättyy. Parempi voitti”, Manse PP:n lukkari Senni Sallinen tunnusti.
Kirittärien kolmostilanteiden määrä oli yhdeksän. Ensimmäisellä jaksolla Kirittärien Saana Sumén kotiutti Laura Toikkasen toisessa vuorossa ja Toikkanen Emma Niemisen kolmannessa vuorossa. Toisen jakson ainoan juoksun löi Sumén ja toi Virpi Hukka. Ne olivat ottelun ainoat juoksut.
”Meillä on ollut läpi kauden aivan loistava ulkopeli. Tänään pelattiin ehkä vieläkin parempaa. Tosi hienosti kaikki ovat tehneet hommia yhteisen unelman eteen. En osaa sanoa oikein muuta, pää on nyt niin tyhjä”, Kirittärien kapteeni Emma Nieminen totesi mestaruuden ratkettua.
Jyväskylä voitti Keisarinnat kauden aikana seitsemän kertaa seitsemässä ottelussa: kerran harjoituspeleissä, kolmesti runkosarjassa ja kolmesti finaaleissa. Se voitti myös naisten superpesiksen runkosarjan.
”Tänään Kirittäret oli selkeästi parempi, ei kahta sanaa. Pelasivat todella jäätävän ulkopelin. Tiedettiin, että tuplapeleissä tulee aina vaikeita iltapuhteita, kun etenijöillä alkaa vähän painaa jaloissa ja sitä kautta. Se toi vähän haasteita valmiiksi, mutta Kirittäret teki jäätäviä paloja, eikä kahta sanaa. Kun sarja päättyy 3-0, Kirittäret oli parempi”, Manse PP:n pelinjohtaja Jarkko Pokela sanoi.
”Eilen lauantaina oli se meidän tsäänssi, siitä se tarina olisi voinut ehkä lähteä, mutta ei siitä jossiteltavaa missään nimessä jää. Tyly oli Kirittäret. Saana Suménin voi valita suoraan playoffien parhaaksi pelaajaksi: todella tylyjä kotiutuksia juuri silloin, kun oltiin vähän pääsemässä niskan päälle”, Pokela pohdiskeli.
Keisarinnojen pelinjohtaja näki, että finaalisarjan ratkaiseva ero syntyi kotiuttamisessa.
”Tänään sitten hävittiin jo monissa asioissa, mutta kaksi ekaa hävittiin kotiuttamiseen. Se oli vaikeaa.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Hienosti yleisöä keränneen finaalisarjan kruunuksi ottelua Jyväskylässä seurasi 3079 katsojaa.
Jyväskylä jäi viime syksynä ensimmäistä kertaa ilman naisten SM-pesäpallomitalia sitten vuoden 2000. Tälle kaudelle Kirittärien viuhkaan palasi monen mestaruuden takuumies Jussi ”Nalle” Viljanen, joka palautti keskisuomalaiset kultakantaan.
”Lauantain vuoristoratapelin jälkeen sanoin joukkueelle, että vaikka olen ollut kymmenessä finaalissa mukana, niin harvoin ollut sellaista oloa kesken ottelusarjan. Olo oli niin tyhjä. Latinkia piti vain hakea tälle päivälle. Sitten pelattiin tänään sellaista ulkopeliä, ettei olla tänä vuonna pelattu, ja mihin paikkaan. Yksi ulkopelivirhe taidettiin tehdä, ja siitäkin saatiin palo kotiin”, Viljanen jutteli.
Sunnuntaina kyseessä oli myös viimeinen Hippoksella, ainakaan nykyisellä stadionilla, pelattu pesäpallo-ottelu. Hippoksen urheilualueella käynnistyy iso rakennushanke. Kirittärien ensi kauden pelipaikkakin on vielä auki – ainakin julkisesti. Jyväskylässä tosin hiekkatekonurmia löytyy, joten eiköhän hallitseville mestareille jostakin uusi kotipesä löydy.
Jos vielä palataan Manse PP:hen, niin toinen peräkkäinen naisten superpesiksen finaalipaikka ja mitali on osoitus siitä, että Keisarinnat on noussut pysyvästi suomalaisen naispesäpalloilun huipulle. Tie tämän kauden hopeamitaleihin ei ollut lopulta kaikkein helpoin, kuten pelinjohtaja Jarkko Pokelan sanat todistavat.
”Pelien jälkeen voi sanoa, että tämä oli meidän limiitti tänä vuonna. Maaliskuussa oli kolme pelaajaa reeneissä parhaimmillaan. Terveystilanne oli aika ’hyvä’. Kaksi tai kolme pelaajaa meni läpi talven ilman mitään ja viisi taisi olla terveitä lähtiessä. Siihen nähden tämä oli raaka suoritus, ja siitä todella kova hatunnosto tytöille”, Pokela kertoi.
”Jossain vaiheessa tietysti nälkä kasvaa syödessä, ja siksi näin finaalien jälkeen on vähän pettynyt olo, mutta isossa kuvassa varmasti hyvä kausi. Tamperelaiselle naispesäpallolle kuitenkin kahteen vuoteen kulta ja hopea sarjan puolivälin pelaajabudjetilla, niin ei se ihan huono ole.”
Voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että Manse PP:n hopea oli voitettu. Takana on jälleen hieno vuosi pirkanmaalaiselle naispesäpalloilulle sekä koko seurayhteistyöverkostolle, jonka kanssa Manse tekee töitä alueen kehittymisen eteen.
Väheksyä ei sovi myöskään sitä tunteiden kirjoa, jota joukkue on läpi kauden tarjonnut hienosti mukana eläneelle yleisölle ja faneilleen sekä kotipeleissä Kaupissa, vierasotteluissa että ruutujen välityksellä.
Kiitos ja onnea mitalista, Keisarinnat!
Kuvat: Hannu Kallio